Liisa keräsi mukit pois pöydältä. Voi ja maito jääkaappiin, loppu piirakka myös. Aksu oli juonut kahvit ja hauskuuttanut  Ellaa  ja Niklasta jutuillaan heinäpellolta löytyneestä variksesta, sen huonosta lentokyvystä ja päätöksestä seurata Aksua kaikkialle. Liisan kysymykseen, mistä Noora ja Aksu tunsivat toisensa, oli Aksu vastannut, että kyllä se Noora sen itse kertoo.Niin varmasti, mutta ei Liisa aikonut jäädä sitä hetkeä odotteleen, vaan saada vastauksen heti.
- Vanhainkodissa olen, jos sitä oottelen, mutisi hän itsekseen.
- Menen rannalle, Liisa sanoi Ellalle ja Niklakselle, laskeutuessaan terassin portaat. Näillä näytti olevan jokin muurahaisprojekti käynnissä, laskivat polulla matkaajia kuorman kanssa ja ilman.
- Me tullaan kanssa, sanoi Niklas. Liisa nyökkäsi ja nappasi pyykkinarulta uimapukunsa ja pyyhkeensä. Ensinnä hän laittaisi saunapadan alle tulen ja niin, myös saunan voisi lämmittää.
Noora istui edelleen laiturin nokalla. Näkyi vilkuilevan äitinsä suuntaan saunalle. Meinaakohan se häipyä, mietti Liisa, kun ei ole puhelintakaan korvalla.
Tuli alkoi kiertää puiden ympäri rätisten. Liisa vaihtoi uimapuvun ja suuntasi laiturille. Ella ja Niklas olivat tulleet rantaan ja mekastivat rantavedessä, Noora oli kääntynyt tähyilemään vastarannalle.
Liisa istahti Nooran viereen ja laski jalkansa veteen. - Miten se noin kylmälle tuntuu, hän ihmetteli, - laitoin saunan jo lämpiämään.
Noora ynähti jotain tuskin kuultavaa ja Liisa päätti kysyä suoraan.
-Mistä sinä tunnet Aksun?
- Arvasin, että sehän sua kaivelee, tyttö nakkeli niskojaan.
 - No kerrotaan sitten. Se oli joskus viimekeväänä, kun me oltiin Ellun kanssa Puistossa. Me oltiin katselemassa, kun Hessu, Make ja Lintti potki palloa. Siihen tuli sitten Kipa ja Eeva, ne oli olevinaan kaameessa kännissä. Ne oli käynyt K-kaupassa ja olivat kääntäneet sieltä sixpäkin kaljatölkkejä ja tupakkia.  Siinä ne sitten kimitti ja kirkui. Poikien takia kai. Yht' äkkiä siinä oli poliisiauto ja sen takana joku muu auto. Poliisit tuli oitis siihen tivaan meidän nimiä ja papereita, siitä toisesta autostakin nousi kaksi miestä ja nekin tuli siihen.Kipa oli kummasti selvinnyt ja yritti piilottaa kaljat, mutta poliisit osasi pitää silmällä, ne oli hälytetty kaupasta, kun kauppias oli huomannut likkojen touhut. Koska me kaikki oltiin alaikäisiä, poliisit halusivat viedä meidät asemalle ja sitten soitella vanhemmat hakeen kullannuppunsa kotiin, niinkuin se vanhempi poliisi sanoi. Se oli oikea kyttä, se.
Onneks Make oli huomannut, että jotain oli tekeillä ja pojat tuli sitten siihen. Lintti sanoi heti, että minä ja Ellu oltiin eriporukkaa, kuin Kipa ja Eeva. Mutta se kyttä vaan rupesi urputtaan ja vaati pojiltakin paperit. Make oli jo aika kuumana ja ryhtyi paasaan poliisivaltiosta, silloin se toisesta autosta oleva kaveri puuttui siihen ja kysyi tunnetaanko me toisemme, ja voiko pojat viedä meidät kotiin, sille kytälle se sanoi, että vie noi, joista se kauppias puhui, asemalle ja soittele sitten. Nyt on vähän tärkeempää tehtävää, kuin noi mukulat. Se kaveri oli toi Aksu.
 Noora veti henkeä ja nosteli hiuksiaan ylös, sitoen ne poninhännälle ja jatkoi kertomistaan.
-No, me sitten lähdettiin puistosta jätkät edellä ja mä Ellun kanssa perässä. Yritin kyllä sanoa pojille, että osataan me itekin kotiin, mutta ne vaan sano että kun kerran luvattiin.Ne nääs tunsi sen Aksun, se kun asuu samassa talossa Lintin kanssa. Ei siinä sitten muuta, mutta kun tultiin meidän portin kohdalle, niin eikö meidän isä kaarra siihen autollaan, pysäyttää sen keskelle jalkakäytävää ja tulee autosta ja ryhtyy kyseleen, mitä me tehdään siinä miesporukassa. Miesporukassa, voi pyhä jysäys! Minä yritin selittää jotain, mutta eihän se iskä kuunnellut, vaan alkoi tenttaan jätkiä, että mitä miehiä te oikein olette, että nää on ihan lapsia vielä. Silloin tuli Hessu sanoneeksi, että kun luvattiin jepeille saattaa ne kotiin ja kyllä sä nyt minut tunnet samaa taloa asutaan, mutta eihän se iskä taas kuunnellut, kuin sen alkuosan ja alko huutaan pojille. Tietty sitten Makella alkoi taas keittää ja se tuli iskän eteen ja mä katoin kauhuissani, joko se vetää iskää naamaan, niin eikös siihen siihen silloin kaarra taas ne poliisit, Aksu nousee autosta ja ihmettelee, mikä tungos täällä oikein on ja huuto. Se kuuntelee Lintin selostusta ja ottaa esiin poliisikorttinsa, kehoittaa isää siirtään autonsa pois jalkakäytävältä. Siihen on kertynyt ihmisiä ympärille, ei menneet ees ratikkaan, kun halusi seurata mitä tapahtuu, sanoi Ellu myöhemmin. Että mä häpesin. Isä selitti, että mitä ihmeitä oli luullut ja lopulta isä istui autoonsa ajaen sen pihaan. Me laitettiin äkkiä portti kiinni Ellun kanssa. Mä olin huomannut, kuinka niitä poliiseja nauratti ja toinen lähti autoonsa viitaten pojille, että menkää kotiinne. Aksu sanoi meille siitä rautaportin läpi, että nythän te ootte hyvässä tallessa, menkää äkkiä kotiin.
Liisa oli kuunnellut hiljaa selostusta ja ihmetteli nyt miehen osuutta asiaan, - Miksi ette ole kertoneet minulle?
-No, isä kielsi, ettei sua saa huolestuttaa turhalla ja kai sekin vaikutti, kun se unohti hakea Ellan päikkäristä pois. Ensin se huusi mulle siitä ja sitten se sai puhelun ja katosi jonnekin juosten niinku. Tuli tunnin päästä marisevan Ellan kanssa kotiin. Minä laitoin sillä aikaa meille ruokaa.
Liisa tunsi itsensä sanattomaksi. Jos Nooraa nolotti juttu, niin nyt Liisaakin.
Noora nousi ylös ja sukelsi veteen. - Äiti, minäkin haluan sukeltaa, huudahti Ella juosten laiturille.