Ville antoi katseensa kiertää pihapiiriä noustessaan autosta. Tietysti alakerran vanhapari istui penkillä sisäänkäynnin vieressä. Siinä sitä sopi tarkkailla talon asukkaiden kulkemisia. Ja kyselläkin ohimennen.
- Huomentapäivää, Ville heitti pariskunnalle, onpas taas luvassa kaunis päivä.
- Huomenia, huomenia, niinhän se, lämmintä on ollut, tuli vastaus.
Nopeasti Ville vetäisi oven aulaan auki ja kiirehti kohti hissiä. Kohteliaisuus kannatti aina, hän ajatteli. Näin sai monta kolinaa ja kova äänistä puhetta anteeksi. Hän tiesi olevansa miellyttävän miehen maineessa. Talossa siis, ei kotona eikä Kirstin mielestä.
Koti tyhjä. Hyvä niin, Ville olikin ollut tunnistavinaan pojan kentällä palloa potkivien joukossa, ohi ajaessaan. Asunto oli järjestyksessä, siitä Kirsti piti huolen, se tunnustus oli annettava. Jokin sarjakuvalehti oli eteisen tuolilla ja tytön mollamaija.
Ville käveli keittiöön ja alkoi tutkia jääkaapin sisältöä. Aamupala oli jäänyt syömättä, oli tullut nukuttua vielä herätyksen jälkeenkin ja olisiko Pirjolla edes ollut mitään syötävää kahvin kanssa.
Kasatessaan leivän päälle kinkkua ja juustoa Ville mietti miten sen varsinaisen asiansa hoitaisi. Pirjo oli esittänyt jo pitkään erilaisia vaatimuksia. Kiristänyt jopa seksillä, se nyt ei ollut onnistunut alkuunkaan. Ville virnisti ja haukkasi palan leivästä. Viikko kotona perheen luona, oli saanut Pirjon käymään kuumana. Oli tullut soittoja ja tekstareita, itkua langan päässä. No, nyt oli aika tehdä päätöksiä. Ei hän, Ville, kuitenkaan aikonut Pirjonkaan pillin mukaan ryhtyä tanssimaan. Muuta oli mielessä. Ville nousi pöydän äärestä, vilkaisi pöytään, jääkööt leivät ja muut siihen, kai poikakin söisi jotain.
Pari isoa urheilukassia löytyi vaatehuoneesta, ne kun täyttäisi vaatteilla, sillä pärjäisi mukavasti kalustetussa yksiössä, jonka hän oli eilen käynyt vuokraamassa. Pitäisikö hänen oikeastaan mitään Kirstille asiasta ilmoittaa. Uusi asunto oli siellä missä uusi työkin olisi, se alkaisi kuun alussa. Ei siitä tiennyt Pirjokaan, hän ottaisi uuden suunnan nyt.
Ville selasi lipaston päällä olevan laskupinon, nappasi autoa koskevan laskun käteensä, muusta pitäköön Kirsti huolen, sähkölaskut kuuluisi nyt hänelle.
Toinen kassi olkapäälle ja toinen käteen ja menoksi. Ulko-ovella tuli poika vastaan. Katsoi kummissaan kasseja. Ville kaivoi taskustaan vitosen ja työnsi sen pojan käteen.
-Käy ostamassa karkkia, minä menen nyt.
- Mutta, isä, minne sinä nyt?
- Pois kotoa, sano äidillesi.
Enhän minä koskaan edes ole lapsia halunnutkaan, ajatteli Ville kääntyessään parkkipaikalle, silmissään pojan vääristynyt suu ja vedet silmissä.